Armaat lukijat!
Toissapäivänä muistin että minullahan on tämä blogi. Tässä on ollut nimittäin totista haipakkaa elämässä, kimppakämppämme sai huhtikuun 10.päivä kuulla että asuntoa ollaan tulossa vilkaisemaan ostoaikeissa. Siitä pyörähti käyntiin tapahtumaketju, johon liittyi viiden ihmisen muuttaminen, minä ja heila eri osotteista samaan, kaksi kämppistäni omilleen muualle, ja vielä se entisen asuntomme uusi omistaja sinne meidän tilallemme. Logistinen ihme sai tänään päätöksensä kun kaikki tavarat kaikissa osotteissa ovat löytäneet paikkansa, avaimia on palauteltu iso läjä sinne ja tänne, ja postikin löytää kutakuinkin oikealle luukulle.
Eilen tyhjensin viimeiset asiat vanhasta kodista, jossa ehdin asua kuitenkin viisi vuotta. Kämppikset vaihtuivat melkein kerran vuodessa, ja kesällä tiuhemminkin, mutta tunnelma pysyi samana: kimppakämpässämme oli avoimet ovet ja kaikkien vieraita majoitettiin. Kämppisten kesken oli (enimmäkseen aina) rento ja hyvä meininki, ja keittiön seinää koristi kokoelma postikortteja, sarjakuvia ja muita paperimuistoja monen monen kämppiskokoonpanon ajalta. Haikeushan siinä lopulta iski, mutta oikeastaan tuntuu siltä että tämä oli juuri oikea aika tämmöiselle elämänmuutokselle.
Uusi koti löytyi kaikeksi onneksi erittäin läheltä (vain parin sadan metrin päästä entisestä), erittäin nopeasti (saimme avaimet käteen jo vappuna), ja vuokrakaan ei noussut montaa euroa. Myös tunnelma on ennallaan, tämäkin talo on rakennettu 50-luvulla! Sitä uudempia taloja en mielelläni kodikseni haluaisikaan, haluan että talo jossa asun on terve ja puhdas, ei mikään homeloukku.
Uusi vuokranantaja antoi meidän tehdä täällä vähän remppaa, maalasimme keittiön ihanat alkuperäiset kaapistot valkoisiksi (entinen väri oli synkkä tummanharmaa joka pimensi huonetta), ovet oli jo aiemmin hiottu puhtaaksi joten ne jätimme maalaamatta. Myöhemmin ne saavat vielä pintaansa suojaavan öljyn.
Olohuoneesta revimme huonokuntoiset ysärin raitatapetit pois ja maalasimme kiviseinät valkoisiksi. Makuuhuoneen krumeluuri tapetti ei ollut alkuun lempparini, mutta nyt siihenkin on alkanut silmä jo tottua ja se onkin oikeastaan ihan hauska.
Aidot ja alkuperäiset 50-luvun kaapit, suoraan kuin jostain ruotsalaisesta sisustuslehdestä!
Kirpparilöydöt ja nyky-arabiat sulassa sovussa.
Vaikka kodin sisäiset muutokset voi listata helposti ja näppärästi muutamalle riville, vei se tietenkin päiväkausia aikaa, käyntejä rautakaupassa ja ajoittain kireitä hermoja mutta onneksi myös valmista tuli lopulta muutaman tärkeän apulaisen ansiosta. Muuttaminen ja turhien asioiden pois heittäminen kevään kiireisimpään stressihuippuaikaan on saanut miettimään noin yleensäkin elämää, muutosta ja luopumista. Mutta siitä ehkä enemmän ajatuksia ensi kerralla.
Enkelinsiipi viihtyy aurinkoisella ikkunalla hyvin ja on kasvanut paljon lyhyessä ajassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti