Valintoja hygieniahyllyllä

Kävin kaupassa männäviikolla.

Viikonlopun ruokaostosten lisäksi muistin tarvitsevani myös uuden hammasharjan ja tahnakin oli lopussa. Niinkin yksinkertaisen asian ostaminen vaikeutuu mitä isomman valikoiman hyllyrivien välistä löytää. Varsinkin jos haluaa olla tietoinen kuluttaja ja ottaa huomioon käytännöllisyyden ja edullisuuden lisäksi myös ilmastovaikutuksen.

Ilokseni huomasin että Rainbow-merkin alla myydään vaihtopäällä varustettuja hammasharjoja! Hammasharjapaketissa tuli mukana toinen vaihtopää. Hintakin oli edullinen, käytännössä siis kaksi harjaa maksoi käymässäni marketissa noin 1,50 €. Muttamutta... jos vaihtopäitä saisi ostettua myös erikseen, olisi tästä tullut hetkessä hittituote kylppärin hyllylleni. Miksi pitäisi ostaa joka toisella kertaa kuitenkin myös uusi varsi?

Ostin kolme euroa maksavan hammasharjan jossa on kivoja poron kuvia varressa eikä yhtään vaihtopäätä. Päätin yrittää selvittää saisiko niitä vaihtopäitä jostain erikseen ostettuna. Ens kerralla sitten..

Käännyin ympäri ja näin seinän täynnä naisten saniteettituotteita, siteitä, tampooneja ja pikkuhousunsuojia. Koska käytän kuukuppia, tarvitsen näitä tuotteita nykyään hyvin harvoin. Mutta kas! Sateenkaari-tuoteperheeseen kuuluu vaihtopäähammasharjojen lisäksi myös biohajoavia pikkuhousunsuojia! Paketin kyljessä lukee LUOMU, on ympäristömerkkiä ja avainlippua! Mahtavaa! Pienen präntin lukeminen paljastaa vieläpä sen, että tuote on valmistettu Suomessa (huraa!), mutta myös: "Hygieniasyistä käytettyä pikkuhousunsuojaa ei tule laittaa biojätteen joukkoon."

Siis miksi ei? Ja mihin nämä sitten tulee kierrättää jos bioroskis on pois pelistä? Eikö se vähän vie idean koko biohajoavalta kotimaiselta luomutuotteelta? Pitääkö mun nyt perustaa komposti parvekkeelle? Ja miksei toisessa, kalliimmassa ja brändätymmässä merkissä samaa mainintaa ole paketin kyljessä? Kotigooglaus kertoo myös että Delipap OY tekee molemmat suojat. Häh. Kuluttaja on ymmällään.

Ostin sen halvemman paketin kuitenkin ja yritän selvittää kierrätysdilemman.

Kävin saunassa lauantai-iltana, suihkusaippua loppui ja shampoo vetelee viimeisiään. Pyykinpesuainekin on loppumaisillaan. Lisää tuotetuskailua tiedossa!

Löytämisen iloa

Joskus tulee tosi hyvä mieli siitä, että löytää jotain ihanaa. Kaupasta tai kirpparilta, tai vaikka omasta kaapista jotain minkä olemassaolon on kokonaan unohtanut.

Tällä viikolla olen löytänyt paljon kaunista paperia! Toveri K tosin auttoi löytämisessä suorasanaisella vihjeellä mutta kuitenkin. Aarre löytyi Suomalaisesta kirjakaupasta ja oli tietysti hintava, mutta samojen kansien välistä löytyy kaikkea ihanaa mitä voi kuvitella! Kirjepapereita ja -kuoria, kiitos-, kutsu-, onnittelu- ja pakettikortteja, tarroja, osoitetarroja, viirejä, lahjapusseja, paperinukkeja, julisteita, askartelupaperia, korttipohjia... Olen nyt räplännyt tuota ihanuuspakkausta muutaman päivän ja odottelen kirjeitä jotta pääsisin valitsemaan vastauksiin parhaiten sopivaa materiaalia. Ihanuusövereita odotettavissa eräissä postilaatikoissa ympäri Suomea!

Kirjetarpeista on tullut mulle pienimuotoinen pakkomielle, välillä piti ihan kieltää itseään ostamasta uusia kirjekuoria kun niitä alkoi kertyä vähän liikaa nurkkiin. Sieviä kirjepapereita kuitenkin löytää todella harvoin enää, varsinkaan yksinään ilman settiin sopivia kirjekuoria, mutta kun niitä tosiaan on jo ihan tarpeeksi.. Yleensä kirjoittelen kuulumiseni lehtiöiden sivuille ja pistän vähän jotain väriä nurkkaan jos jaksan, mutta koska olen laiska enkä osaa piirtää kivoja kuvia kirjeen laitaan niin tämä paketti on juuri sopiva minulle! 

Flow book for paper lovers, 27,20 € // Suomalainen Kirjakauppa

Toinen kiva löytö lähti matkaan Areenan Suurmarkkinoilta. Markkinoilla on ihan kiva silloin tällöin pyörähtää, vaikka tarjonta onkin yleensä aina sitä samaa markkinaroinaa ja metrilakuja. Kaiffari T:n kanssa tehtiin taktinen veto ja käytiin vasta sunnuntaina pari tuntia ennen markkinoiden loppumista ja vältettiin ruuhkat. Iso nippu vanhoja opetustauluja kiinnosti, mutta koska ehdotonta suosikkia ei löytynyt niin jätettiin taulut sinne eikä kysytty edes hintoja.

Mutta! Yhdessä kojussa oli esillä hurmaavia lintuja kepin nokassa. Ne hehkuivat ihanissa värissä ja oli vaikeaa valita vain yksi suosikki. Nämä lintuset on tehty ja maalattu käsin Ugandassa ja Suomeen ne lennähtävät Caring Handsin kautta. Nettisivuilta selviää että "Caring Hands is a rights-based Non-Governmental Oranization based in Kampala, Uganda. We contribute to the empowerment of the most vlnerable households and communities to break the cycle of poverty." Suomalaiset nettisivut täällä. Mieluusti ostan jotain tällaista hyvää tekevää, vaikka jonkun mielestä puinen lintukoriste on turhaakin turhempaa.

Ajattelin tökätä tämän kolibrin jonkun kukan kaveriksi ruukkuun, siihen asti se saa koristaa kynäpurkissa. 

Ugandalainen käsinmaalattu kolibri, 5 € // Caring Hands

Matkalla kohti ulko-ovea ehdittiin huomata vielä Zirpus Designin houkutteleva koju kortteineen ja muine ihanine tuotteineen, mutta koska aiemmin viikolla löysin jättipaketin ihania asioita niin ne jäi nyt sinne odottamaan seuraavaa kertaa.

Löysin myös tämän kivan blogin ja selasin sitä koko aamupäivän. Saattaapa olla että pyöritään samoilla nurkilla tämän bloggaajan kanssa! ;)

Nyt kun vielä löytäisin itselleni jotain ruokaa jääkaapista! Mukavia löytöretkiä!

Mykät mammutit markkinoilla

Kävin tänään isossa ruokamarketissa. Menin kaverin avuksi, hänen piti hankkia kemuja varten iso määrä ostoksia eikä mulla nyt ollut parempaakaan tekemistä perjantai-iltapäivänä. Otettiin oikein kärrytkin ettei tartte koreja kantaa käskynkässä. Toisella oli lista ja toinen pukkasi kärryjä, kuinka sujuvaa!

Hampaidenkiristelu alkoi kuitenkin siinä vessapaperien ja lautasliinahyllyjen kohdalla. Suomen kielen vaikein sana kun näyttää olevan: anteeksi. Joo ymmärrän vaikeuden jos kyseessä on jonkinlainen konfliktitilanne läheisessä ihmissuhteessa tai muu isompi kriisi, mutta mielestäni se on oikein käyttökelpoinen sana esimerkiksi silloin kun joku on kärryineen edessä kaupan käytävällä etkä meinaa mahtua ohi.

Vaan kuinka toimii suomalainen? SEN SIJAAN että sanoisi "anteeksi" tai edes "kröhöm", yritetään iiiiiiiihan hipihiljaa hengittämättä ja inahdustakaan päästämättä livahtaa kuitenkin ohi. Mahdollisimman läheltä mutta kuitenkin niin ettei kärryt kalahda ettei vain kukaan huomaa että yritän tässä ohi vain päästä. Niin tuohon juustohyllylle minä vaan... mutta ei tarvitse siirtyä ei kyllä minä täältä mahdun minä luikertelen täältä tämän ihan pienen ja ketterästi liikkuvan metallikärryni kanssa täältä ei tarvitse minun takia siirtyä eheii! Ymmärtäisin jos kyseessä olisivat vaikka ujot teinit, koska tuntemattomille puhuminen on kiusallista ja noloa, mutta kun yleensä röyhkeintä hiljaisuutta osoittavat ovat vanhempia naisia ja miehiä. Kuka heille on antanut luvan olla töykeä?

Sehän olisi helpotus jos joku keksisi jonkinlaisen signaalin käytettäväksi tällaisissa tilanteissa. Joku yhteisesti sovittu äänimerkki vaikkapa. Vähän niinkuin pyörässä kello! Ei tarttisi huudella eikä varsinkaan puhua tuntemattomille. Voisi vaan kilautella menemään pakastealtaan viertä aina kassajonoja kohti ja muut tajuaisivat antaa tietä ilman verbaalista kanssakäyntiä!

Kassajonokäyttäytymisestä en muuten edes aloita. Enkä varsinkaan polkupyörien parkkeeraamisesta telineen eteen, muttei kuitenkaan telineeseen!

Olen viime aikoina huomannut että "anteeksi" on erityisen käyttämätön sana myös muissa ahtaissa paikoissa, kuten oviaukoissa tai kapeissa risteyksissä. Kadulla kävellessä ei tarvitse myöskään pyytää anteeksi jos vahingossa tönäisee jotain tuntematonta ohimennessään.

Ei mulla muuta. Anteeksi.

Uusi alku

Taas minulle tuli se olo. Sama olo kuin joskus... pari vuotta sitten kun loin tämän blogin ja kirjoitin sinne kaksi kertaa.

Haluan blogin.

En tiedä kuka sitä lukee tai kelle asioita kirjoitan, ehkä vain itselleni. Olen kuitenkin joskus nauttinut siitä, joten miksipä sitten ei. Tarvitsen jonkun paikan jonne purkaa mietintöjä ja laittaa kuvia touhuistani. Ne saattaa olla käsitöitä tai ruokaa tai sisustusideoita tai ei.

Aika moni asia on toisin kuin viimeksi; kämppikset ovat vaihtuneet toisiin, vaikka sama sohva ja jaffa-juliste on vielä täällä. Tykkään olla kotona rumissa ja mukavissa vaatteissa, joskus lähden niissä uloskin koska mitäväliä. Kissan lisäksi täällä vierailee usein eräs henkilö H, (niin kuin heila) joka tarttui matkaan vuosi sitten syksyllä pitkän rautalankaväännön jälkeen. Rumista housuista huolimatta.

Kaiken kaikkiaan elämä on heittänyt kuperkeikkaa mutta ihan kaikki ei ehkä pyöri enää silmissä. Mulla on vihdoinkin aikaa ja tilaa aivoissa ajatella jotain muutakin kuin murheita. Niin kuin vaikka:

mitä syön? 

Mulla on omituinen ja epäselvä diabeteksen muoto, jota hoidettiin alkuun 1-tyyppisenä ja insuliinilla jokusen vuoden. Tuotteiden hiilarimäärät on siis tuttuja ja koska jouduin niitä miettimään erittäin tarkkaan, lopetin kaiken ruoasta stressaamisen siinä vaiheessa kun selvisi ettei tautini olekaan ykköstyyppiä. Diagnoosi on yhä epäselvä ja lääkehoitona on nykyään tabletit, mutta ruokavalion ja terveyden suhde on alkanut viime aikoina kiinnostaa. Kaikki karppaus, veganismi ja paleodieetit on mielestäni ihan humpuukia enkä viitsisi tehdä jokapäiväisestä ja nautinnollisesta asiasta itselleni ylimääräistä huolenaihetta, mutta haluaisin saada selvää tietoa siitä mikä on hyvää ruokaa minulle ja samalla ympäristölle. Mitä voin syödä tai olla syömättä hyvällä omallatunnolla?

Tähän asti olen syönyt mielestäni ihan tavallisesti. Syön lihaa ja maitotuotteita, minulla ei ole allergioita tai yliherkkyyksiä, en nirsoile. Juon kahvia ja teetä, joskus nappaan kaveriksi jonkun keksin tai leivoksen tai muun herkun. No karkkia en juurikaan syö ja se on joidenkin mielestä omituista. Mutta jauho+sokeri+voi eri muodoissa on mielestäni parempaa. Välipalaksi syön leipää ja juustoa, lounaat yleensä yliopistolla tai jos laiskottaa saatan laittaa jotain helppoa kotonakin. Olen ihan hyvä tekemään ruokaa, mutta innostus on viime aikoina ollut hukassa. Viime kesän ulkomaanmatkan jälkeen kärsin omituisista mahavaivoista eikä syy koskaan selvinnyt, joten myös sen takia on mielenkiintoista selvitellä ruokavalion vaikutusta kokonaisvaltaiseen oloon. Onhan ihminen psykofyysinen kokonaisuus, eli kaikki vaikuttaa kaikkeen, kroppa ja mieli ja silleen.

Olen jotakuinkin maalta kotoisin ja siksi monia tekemisiäni leimaa maalaisjärki. Syömisessä se näkyy sillä lailla että ruokaa ei heitetä pois. Se mikä kaupasta ostetaan tai metsästä poimitaan, syödään pois. Jämät jalostetaan ja kekseliäisyys on paras mauste. Aiemmin en ole sen kummempia miettinyt minkälaista maitoa kaupasta ostan kahvin sekaan, yleensä halvinta koska olen opiskelija. Mutta nyt ehkä alankin miettiä hieman tarkemmin! Hain tänään kirjastosta nipun kirjoja jotka käsittelevät ruoan ympäristövaikutuksia, lueskelen ne ja katsotaan mihin suuntaan projekti etenee.

Tämä on minulle ihan uudenlainen innostuksen osa-alue, ruoka nimittäin. Ja terveellisyys.