Kävin tänään isossa ruokamarketissa. Menin kaverin avuksi, hänen piti hankkia kemuja varten iso määrä ostoksia eikä mulla nyt ollut parempaakaan tekemistä perjantai-iltapäivänä. Otettiin oikein kärrytkin ettei tartte koreja kantaa käskynkässä. Toisella oli lista ja toinen pukkasi kärryjä, kuinka sujuvaa!
Hampaidenkiristelu alkoi kuitenkin siinä vessapaperien ja lautasliinahyllyjen kohdalla. Suomen kielen vaikein sana kun näyttää olevan: anteeksi. Joo ymmärrän vaikeuden jos kyseessä on jonkinlainen konfliktitilanne läheisessä ihmissuhteessa tai muu isompi kriisi, mutta mielestäni se on oikein käyttökelpoinen sana esimerkiksi silloin kun joku on kärryineen edessä kaupan käytävällä etkä meinaa mahtua ohi.
Vaan kuinka toimii suomalainen? SEN SIJAAN että sanoisi "anteeksi" tai edes "kröhöm", yritetään iiiiiiiihan hipihiljaa hengittämättä ja inahdustakaan päästämättä livahtaa kuitenkin ohi. Mahdollisimman läheltä mutta kuitenkin niin ettei kärryt kalahda ettei vain kukaan huomaa että yritän tässä ohi vain päästä. Niin tuohon juustohyllylle minä vaan... mutta ei tarvitse siirtyä ei kyllä minä täältä mahdun minä luikertelen täältä tämän ihan pienen ja ketterästi liikkuvan metallikärryni kanssa täältä ei tarvitse minun takia siirtyä eheii! Ymmärtäisin jos kyseessä olisivat vaikka ujot teinit, koska tuntemattomille puhuminen on kiusallista ja noloa, mutta kun yleensä röyhkeintä hiljaisuutta osoittavat ovat vanhempia naisia ja miehiä. Kuka heille on antanut luvan olla töykeä?
Sehän olisi helpotus jos joku keksisi jonkinlaisen signaalin käytettäväksi tällaisissa tilanteissa. Joku yhteisesti sovittu äänimerkki vaikkapa. Vähän niinkuin pyörässä kello! Ei tarttisi huudella eikä varsinkaan puhua tuntemattomille. Voisi vaan kilautella menemään pakastealtaan viertä aina kassajonoja kohti ja muut tajuaisivat antaa tietä ilman verbaalista kanssakäyntiä!
Kassajonokäyttäytymisestä en muuten edes aloita. Enkä varsinkaan polkupyörien parkkeeraamisesta telineen eteen, muttei kuitenkaan telineeseen!
Olen viime aikoina huomannut että "anteeksi" on erityisen käyttämätön sana myös muissa ahtaissa paikoissa, kuten oviaukoissa tai kapeissa risteyksissä. Kadulla kävellessä ei tarvitse myöskään pyytää anteeksi jos vahingossa tönäisee jotain tuntematonta ohimennessään.
Ei mulla muuta. Anteeksi.
Jes! Hyviä harmistuksen aiheita! Omat suosikkini ovat ne vanhemmat frouvat (ja toisinaan myös herrat), jotka pökkivät ostoskärryillä edessä olevaa takapuoleen kassajonossa, koska se ilmeisesti saa jonon etenemään nopeammin. En vieläkään ole keksinyt, miten siihen parhaiten reagoisi. Vinkkejä otetaan vastaan.
VastaaPoistaSaman oon huomannu. Englannissa ollessa huomasin, kuinka jengi pyysi anteeksi, vaikkei tosiaan ollut edes osunutkaan ruuhkametrossa meikäläiseen. Olin äimänkäkenä. Ja kyllä sitä välillä saa semmosia mulkaisuja osakseen kun kehtaa tiedätkö sitä pyörän kelloa käyttää. Että mitäköhän toi tuolla kilkuttaa.
VastaaPoista