Paranneltu norjalaismyssy

Aina tasaisin väliajoin blogi nostaa päätään, saa uuden ulkomuodon ja uuden päivityksen, ja unohtuu sitten taas suunnilleen vuodeksi.

Tällä kertaa blogi sai myös uuden nimen (joka varmaan muuttuu heti kun keksin paremman), koska varmaankin tallennan tänne enemmän neule- kuin pannukakkureseptejä.

Moni neulemaakari on varmasti törmännyt perinteiseen norjalaismyssyn ohjeeseen, ehkä sellaisen kutonutkin. Niin tein minäkin, mutten ollut tyytyväinen yhteenkään löytämääni ohjeeseen, vaan yhdistelin aina eri ohjeista parhaiten mieltymyksiäni vastaavaa. Ja koska en jaksa aina koota ohjetta uudelleen, tallennan sen nyt tänne neuleiden reseptikirjaani.

Norjalaismyssy näteillä kavennuksilla

Silmukoiden määrä on välisilmukat x 7, eli esimerkiksi 12 x 7 (=84) silmukkaa.

Ville-langasta tällä silmukkamäärällä ja 3 millin puikoilla syntyi parin kk ikäiselle tötterölle sopiva myssy. Vaihtelemalla puikkojen ja langan paksuutta sekä välisilmukoiden määrää syntyy kokeilemalla eri ikäisille sopivia, tietenkin.

• Luo silmukat, yhdistä renkaaksi pyöröpuikoille. Neulo muutama kerros esim. helmineuletta (1o, 1n, seuraava kierros 1n, 1o) tai ainaoikeinneuletta (eli joka toinen kerros oikein ja joka toinen nurin), jolloin syntyy kiva kohoreuna. Keskitakasauma syntyy kierroksen vaihtumiskohtaan.

• Neulo 1 kierros oikein. 

• Aloita sitten lisäykset ja kavennukset. Lisää 1 s, neulo 1o, lisää 1s. Lisäys tehdään kiertäen silmukoiden välisestä lankalenkistä. Neulo välisilmukat (tässä 12s).
  Tee kavennus: Nosta 2 s oikein neulomatta, neulo 1o, vedä silmukka neulomattomien silmukoiden läpi. (Katso video täältä.) Neulo 12 s, tee lisäykset (+1s, 1o, +1s), neulo 12 s, tee kavennus, neulo 12s, tee lisäys, neulo 12s, tee kavennus, neulo loput 12s. Kierroksella pitäisi olla 3 kavennusta ja 3 lisäystä vuorotellen.
• Neulo seuraavaksi kierros oikein, ja jatka lisäys-kavennuksia joka toisella kierroksella yht. noin 10 kertaa. Sen jälkeen tee vain kavennukset joka toisella kierroksella, taas kymmenisen kertaa. Jos välisilmukoita on enemmän, tarvitsee kierroksiakin tehdä muutama enemmän, jotta pipolle tulee riittävästi syvyyttä.
• Päälaella voi varioida, jos haluat hiippakärjen, tee muutama kierros kavennuksia joka kierroksella ja sitten taas joka toisella, kunnes hiippa syntyy. Jos haluat tasaisen pyöreän päälaen, kavenna joka toinen kierros loppuun asti. Jossain vaiheessa on syytä vaihtaa sukkapuikkoihin, kun neulominen pyöröillä käy kinkkiseksi.

Myssyn viimeistely: päättele langanpäät ja virkkaa/pyöritä solmimislangat myssyn sivuille.

Tämä malli eroaa muista lukemistani kavennuksessa. Mielestäni sillä peruskavennuksella tuli ruma ja epäsymmetrinen sauma, kun taas tämä tekee siistin silmukkarivin keskelle otsaa. Lisäyksissäkin voi kikkailla, mutta itse en huomaa siinä häiritsevää eroa, kaatuvatpa silmukat sitten oikealle tai vasemmalle. Itse teen kaikki lisäykset samalla lailla, ja ihan hyvä tulee.

Neulomisiin!

Tuulee muutoksen suunnasta

Armaat lukijat!

Toissapäivänä muistin että minullahan on tämä blogi. Tässä on ollut nimittäin totista haipakkaa elämässä, kimppakämppämme sai huhtikuun 10.päivä kuulla että asuntoa ollaan tulossa vilkaisemaan ostoaikeissa. Siitä pyörähti käyntiin tapahtumaketju, johon liittyi viiden ihmisen muuttaminen, minä ja heila eri osotteista samaan, kaksi kämppistäni omilleen muualle, ja vielä se entisen asuntomme uusi omistaja sinne meidän tilallemme. Logistinen ihme sai tänään päätöksensä kun kaikki tavarat kaikissa osotteissa ovat löytäneet paikkansa, avaimia on palauteltu iso läjä sinne ja tänne, ja postikin löytää kutakuinkin oikealle luukulle.

Eilen tyhjensin viimeiset asiat vanhasta kodista, jossa ehdin asua kuitenkin viisi vuotta. Kämppikset vaihtuivat melkein kerran vuodessa, ja kesällä tiuhemminkin, mutta tunnelma pysyi samana: kimppakämpässämme oli avoimet ovet ja kaikkien vieraita majoitettiin. Kämppisten kesken oli (enimmäkseen aina) rento ja hyvä meininki, ja keittiön seinää koristi kokoelma postikortteja, sarjakuvia ja muita paperimuistoja monen monen kämppiskokoonpanon ajalta. Haikeushan siinä lopulta iski, mutta oikeastaan tuntuu siltä että tämä oli juuri oikea aika tämmöiselle elämänmuutokselle.

Uusi koti löytyi kaikeksi onneksi erittäin läheltä (vain parin sadan metrin päästä entisestä), erittäin nopeasti (saimme avaimet käteen jo vappuna), ja vuokrakaan ei noussut montaa euroa. Myös tunnelma on ennallaan, tämäkin talo on rakennettu 50-luvulla! Sitä uudempia taloja en mielelläni kodikseni haluaisikaan, haluan että talo jossa asun on terve ja puhdas, ei mikään homeloukku.

Uusi vuokranantaja antoi meidän tehdä täällä vähän remppaa, maalasimme keittiön ihanat alkuperäiset kaapistot valkoisiksi (entinen väri oli synkkä tummanharmaa joka pimensi huonetta), ovet oli jo aiemmin hiottu puhtaaksi joten ne jätimme maalaamatta. Myöhemmin ne saavat vielä pintaansa suojaavan öljyn.

Olohuoneesta revimme huonokuntoiset ysärin raitatapetit pois ja maalasimme kiviseinät valkoisiksi. Makuuhuoneen krumeluuri tapetti ei ollut alkuun lempparini, mutta nyt siihenkin on alkanut silmä jo tottua ja se onkin oikeastaan ihan hauska.

Aidot ja alkuperäiset 50-luvun kaapit, suoraan kuin jostain ruotsalaisesta sisustuslehdestä! 

Kirpparilöydöt ja nyky-arabiat sulassa sovussa.

Vaikka kodin sisäiset muutokset voi listata helposti ja näppärästi muutamalle riville, vei se tietenkin päiväkausia aikaa, käyntejä rautakaupassa ja ajoittain kireitä hermoja mutta onneksi myös valmista tuli lopulta muutaman tärkeän apulaisen ansiosta. Muuttaminen ja turhien asioiden pois heittäminen kevään kiireisimpään stressihuippuaikaan on saanut miettimään noin yleensäkin elämää, muutosta ja luopumista. Mutta siitä ehkä enemmän ajatuksia ensi kerralla.

Enkelinsiipi viihtyy aurinkoisella ikkunalla hyvin ja on kasvanut paljon lyhyessä ajassa! 

Kulutus- ja vähän muutakin pohdintaa

Vietin pääsiäistä perheeni kanssa siellä missä Suomi loppuu ja Norja alkaa, Viivin (eli automme) matkamittariin kertyi yli 2500 km. 

Näkymä Isonkivenvaaralta kohti auringonlaskua.

Kävimme Suomen pohjoisimmassa kaupassa sen pohjoisimmalla lihatiskillä, lähetimme Suomen pohjoisimmat postikortit, ja melkein joimme Suomen pohjoisimmat kahvitkin. Pääsiäisen takia monet liikkeet olivat tietysti kiinni, mutta lankalauantaina piipahdin kylän vaateputiikissa ja löysin kauan etsimäni uudet talvikengät -50% hintaan, hip hei! Jo viime joulukuun interraililla kokeilin ainakin kymmenet kengät kaikissa kaupungeissa, mutta silloin tuloksetta.

Nykyään ei tee mieli tyytyä "ihan hyvään", vaan mieluummin etsin vähän kauemmin ja odotan kunnes kohdalle sattuu juuri sellaiset kuin haluan ja tarvitsen, esimerkiksi kun on kyse uudesta kenkäparista. Tällä kertaa kriteerit olivat seuraavanlaiset: aitoa nahkaa, helppo ja nopea vetäistä jalkaan, ei liian pitkät varret, ehkä ruskeat tai sitten jotkut kivat värikkäät, sirot, hyvät jalassa, lämpimät, villasukan pitäisi mahtua. Kipuraja hintalapussa on nahkakenkien kohdalla muutamassa kympissä, kengästä ei tule yhtään sen kestävämpää vaikka maksaisin siitä sata rahaa enemmän. Vanhat kenkäni alkoivatkin jo hajota käsiin (tai jalkoihin..) joten oli jo aikakin tälle löydölle! Enää ei varpaat kastu kevään kurakeleissä!

Nuorgamissa sijaitsee myös hauska vanhan uuden tavaran liike. Retrokaupassa kaikki on siis uutta ja käyttämätöntä, mutta iältään vanhaa tai vanhempaa. Heila löysi sieltä itselleen vaalean pellavapuvun jostain 60-luvulta, takissa on tyylikäs leikkaus ja leveät kaulukset, ja housujen lahkeissa reilusti lepatusvaraa! Liikkeessä on myös muihin vintage-erikoisliikkeisiin verrattuna erittäin edulliset hinnat, niissä ei ole ns. vintagelisää, esimerkiksi käyttämätön pellavapuku maksoi 20 euroa. Itse kiertelin hyllyjen välissä mutta ostin lopulta vain pari kukkaruukkua, kun tavaraähky alkoi ahdistaa.

Pellavapuvussa oli vielä alkuperäinen hintalappu kiinni.

Pari päivää sitten löysin tämän Kirppisrakkautta-blogin, jota selasin tänään kun en jetlaakin takia jaksanut ruveta millekään. Tässä kirppisblogissa oli kaikenlaista kivaa ja ihanaa, mutta hieman minua häiritsee tavaran ostaminen pelkästään omistamisen halusta. Kirpparitavaroissa (ja vaatteissa, kengissä, astioissa jne..) tärkeintä mielestäni on käytettävyys, vaikka tottakai sievä ulkomuoto on lähes yhtä tärkeää. 

Myönnän itsekin olevani jonkinlainen kirpparihai ja ehkä vähän keräilijän vikaakin minussa on. Teini-ikäisenä innostuin peltipurkeista ja niitä onkin kertynyt... jokunen. Välivuotta vietin Ranskassa ja toin mukanani kymmenkunta ihanaa lasipurkkia jotka nyt säilövät kaurahiutaleita ja muuta kuivatavaraa keittiön kaapissa. Ne maksoivat mitättömän vähän, mutta kuljetus kotiin ei sitten ollutkaan enää ihan ilmaista kun painokiloja kertyi sallitun rajan yli aika reilusti.

Sekalainen kokoelma kirpparilöytöjä, mummolan aarteita ja Ranskan tuliaisia.

Ihan mikä tahansa ei minulle kuitenkaan enää kelpaa, ja olen siitä vähän ylpeäkin. Välillä tietenkin sattuu lipsahduksia ja on minulla yksi heikkouskin, nimittäin norjalainen ja ruotsalainen keramiikka... Huomasin joskus kehittäneeni itselleni kuudennen aistin; kun nappasin kirppareilla viehättäviä kuppeja ja tarkastin pohjasta leimoja, huomasin niiden hyvin usein olevan norjalaista tai ruotsalaista alkuperää. Suomalaisten merkkiuskovaisuus on jo lähes huvittavan sokeaa, viime vuoden rumista markettimuumeista pyydetään järkyttäviä hintoja, kun samaan aikaan 50-lukulaiset naapurimaan kipot ja kupit saavat pölyttyä hyllyillä kyljessään vain parin euron hintalappu. Viime viikolla jätin kuitenkin kirpparille upean ison norjalaisen vadin, koska en vain keksinyt mihin se minulla mahtuisi ja mitä sillä oikeastaan tekisin, vaikka se kaunis olikin. Vähän se kummittelee vieläkin mielessä.. Päätin kuitenkin säästää rahani muita tulevaisuuden löytöjä varten, ehkäpä ensi kesänä Norjassa tärppää?

Valintoja hygieniahyllyllä

Kävin kaupassa männäviikolla.

Viikonlopun ruokaostosten lisäksi muistin tarvitsevani myös uuden hammasharjan ja tahnakin oli lopussa. Niinkin yksinkertaisen asian ostaminen vaikeutuu mitä isomman valikoiman hyllyrivien välistä löytää. Varsinkin jos haluaa olla tietoinen kuluttaja ja ottaa huomioon käytännöllisyyden ja edullisuuden lisäksi myös ilmastovaikutuksen.

Ilokseni huomasin että Rainbow-merkin alla myydään vaihtopäällä varustettuja hammasharjoja! Hammasharjapaketissa tuli mukana toinen vaihtopää. Hintakin oli edullinen, käytännössä siis kaksi harjaa maksoi käymässäni marketissa noin 1,50 €. Muttamutta... jos vaihtopäitä saisi ostettua myös erikseen, olisi tästä tullut hetkessä hittituote kylppärin hyllylleni. Miksi pitäisi ostaa joka toisella kertaa kuitenkin myös uusi varsi?

Ostin kolme euroa maksavan hammasharjan jossa on kivoja poron kuvia varressa eikä yhtään vaihtopäätä. Päätin yrittää selvittää saisiko niitä vaihtopäitä jostain erikseen ostettuna. Ens kerralla sitten..

Käännyin ympäri ja näin seinän täynnä naisten saniteettituotteita, siteitä, tampooneja ja pikkuhousunsuojia. Koska käytän kuukuppia, tarvitsen näitä tuotteita nykyään hyvin harvoin. Mutta kas! Sateenkaari-tuoteperheeseen kuuluu vaihtopäähammasharjojen lisäksi myös biohajoavia pikkuhousunsuojia! Paketin kyljessä lukee LUOMU, on ympäristömerkkiä ja avainlippua! Mahtavaa! Pienen präntin lukeminen paljastaa vieläpä sen, että tuote on valmistettu Suomessa (huraa!), mutta myös: "Hygieniasyistä käytettyä pikkuhousunsuojaa ei tule laittaa biojätteen joukkoon."

Siis miksi ei? Ja mihin nämä sitten tulee kierrättää jos bioroskis on pois pelistä? Eikö se vähän vie idean koko biohajoavalta kotimaiselta luomutuotteelta? Pitääkö mun nyt perustaa komposti parvekkeelle? Ja miksei toisessa, kalliimmassa ja brändätymmässä merkissä samaa mainintaa ole paketin kyljessä? Kotigooglaus kertoo myös että Delipap OY tekee molemmat suojat. Häh. Kuluttaja on ymmällään.

Ostin sen halvemman paketin kuitenkin ja yritän selvittää kierrätysdilemman.

Kävin saunassa lauantai-iltana, suihkusaippua loppui ja shampoo vetelee viimeisiään. Pyykinpesuainekin on loppumaisillaan. Lisää tuotetuskailua tiedossa!

Löytämisen iloa

Joskus tulee tosi hyvä mieli siitä, että löytää jotain ihanaa. Kaupasta tai kirpparilta, tai vaikka omasta kaapista jotain minkä olemassaolon on kokonaan unohtanut.

Tällä viikolla olen löytänyt paljon kaunista paperia! Toveri K tosin auttoi löytämisessä suorasanaisella vihjeellä mutta kuitenkin. Aarre löytyi Suomalaisesta kirjakaupasta ja oli tietysti hintava, mutta samojen kansien välistä löytyy kaikkea ihanaa mitä voi kuvitella! Kirjepapereita ja -kuoria, kiitos-, kutsu-, onnittelu- ja pakettikortteja, tarroja, osoitetarroja, viirejä, lahjapusseja, paperinukkeja, julisteita, askartelupaperia, korttipohjia... Olen nyt räplännyt tuota ihanuuspakkausta muutaman päivän ja odottelen kirjeitä jotta pääsisin valitsemaan vastauksiin parhaiten sopivaa materiaalia. Ihanuusövereita odotettavissa eräissä postilaatikoissa ympäri Suomea!

Kirjetarpeista on tullut mulle pienimuotoinen pakkomielle, välillä piti ihan kieltää itseään ostamasta uusia kirjekuoria kun niitä alkoi kertyä vähän liikaa nurkkiin. Sieviä kirjepapereita kuitenkin löytää todella harvoin enää, varsinkaan yksinään ilman settiin sopivia kirjekuoria, mutta kun niitä tosiaan on jo ihan tarpeeksi.. Yleensä kirjoittelen kuulumiseni lehtiöiden sivuille ja pistän vähän jotain väriä nurkkaan jos jaksan, mutta koska olen laiska enkä osaa piirtää kivoja kuvia kirjeen laitaan niin tämä paketti on juuri sopiva minulle! 

Flow book for paper lovers, 27,20 € // Suomalainen Kirjakauppa

Toinen kiva löytö lähti matkaan Areenan Suurmarkkinoilta. Markkinoilla on ihan kiva silloin tällöin pyörähtää, vaikka tarjonta onkin yleensä aina sitä samaa markkinaroinaa ja metrilakuja. Kaiffari T:n kanssa tehtiin taktinen veto ja käytiin vasta sunnuntaina pari tuntia ennen markkinoiden loppumista ja vältettiin ruuhkat. Iso nippu vanhoja opetustauluja kiinnosti, mutta koska ehdotonta suosikkia ei löytynyt niin jätettiin taulut sinne eikä kysytty edes hintoja.

Mutta! Yhdessä kojussa oli esillä hurmaavia lintuja kepin nokassa. Ne hehkuivat ihanissa värissä ja oli vaikeaa valita vain yksi suosikki. Nämä lintuset on tehty ja maalattu käsin Ugandassa ja Suomeen ne lennähtävät Caring Handsin kautta. Nettisivuilta selviää että "Caring Hands is a rights-based Non-Governmental Oranization based in Kampala, Uganda. We contribute to the empowerment of the most vlnerable households and communities to break the cycle of poverty." Suomalaiset nettisivut täällä. Mieluusti ostan jotain tällaista hyvää tekevää, vaikka jonkun mielestä puinen lintukoriste on turhaakin turhempaa.

Ajattelin tökätä tämän kolibrin jonkun kukan kaveriksi ruukkuun, siihen asti se saa koristaa kynäpurkissa. 

Ugandalainen käsinmaalattu kolibri, 5 € // Caring Hands

Matkalla kohti ulko-ovea ehdittiin huomata vielä Zirpus Designin houkutteleva koju kortteineen ja muine ihanine tuotteineen, mutta koska aiemmin viikolla löysin jättipaketin ihania asioita niin ne jäi nyt sinne odottamaan seuraavaa kertaa.

Löysin myös tämän kivan blogin ja selasin sitä koko aamupäivän. Saattaapa olla että pyöritään samoilla nurkilla tämän bloggaajan kanssa! ;)

Nyt kun vielä löytäisin itselleni jotain ruokaa jääkaapista! Mukavia löytöretkiä!

Mykät mammutit markkinoilla

Kävin tänään isossa ruokamarketissa. Menin kaverin avuksi, hänen piti hankkia kemuja varten iso määrä ostoksia eikä mulla nyt ollut parempaakaan tekemistä perjantai-iltapäivänä. Otettiin oikein kärrytkin ettei tartte koreja kantaa käskynkässä. Toisella oli lista ja toinen pukkasi kärryjä, kuinka sujuvaa!

Hampaidenkiristelu alkoi kuitenkin siinä vessapaperien ja lautasliinahyllyjen kohdalla. Suomen kielen vaikein sana kun näyttää olevan: anteeksi. Joo ymmärrän vaikeuden jos kyseessä on jonkinlainen konfliktitilanne läheisessä ihmissuhteessa tai muu isompi kriisi, mutta mielestäni se on oikein käyttökelpoinen sana esimerkiksi silloin kun joku on kärryineen edessä kaupan käytävällä etkä meinaa mahtua ohi.

Vaan kuinka toimii suomalainen? SEN SIJAAN että sanoisi "anteeksi" tai edes "kröhöm", yritetään iiiiiiiihan hipihiljaa hengittämättä ja inahdustakaan päästämättä livahtaa kuitenkin ohi. Mahdollisimman läheltä mutta kuitenkin niin ettei kärryt kalahda ettei vain kukaan huomaa että yritän tässä ohi vain päästä. Niin tuohon juustohyllylle minä vaan... mutta ei tarvitse siirtyä ei kyllä minä täältä mahdun minä luikertelen täältä tämän ihan pienen ja ketterästi liikkuvan metallikärryni kanssa täältä ei tarvitse minun takia siirtyä eheii! Ymmärtäisin jos kyseessä olisivat vaikka ujot teinit, koska tuntemattomille puhuminen on kiusallista ja noloa, mutta kun yleensä röyhkeintä hiljaisuutta osoittavat ovat vanhempia naisia ja miehiä. Kuka heille on antanut luvan olla töykeä?

Sehän olisi helpotus jos joku keksisi jonkinlaisen signaalin käytettäväksi tällaisissa tilanteissa. Joku yhteisesti sovittu äänimerkki vaikkapa. Vähän niinkuin pyörässä kello! Ei tarttisi huudella eikä varsinkaan puhua tuntemattomille. Voisi vaan kilautella menemään pakastealtaan viertä aina kassajonoja kohti ja muut tajuaisivat antaa tietä ilman verbaalista kanssakäyntiä!

Kassajonokäyttäytymisestä en muuten edes aloita. Enkä varsinkaan polkupyörien parkkeeraamisesta telineen eteen, muttei kuitenkaan telineeseen!

Olen viime aikoina huomannut että "anteeksi" on erityisen käyttämätön sana myös muissa ahtaissa paikoissa, kuten oviaukoissa tai kapeissa risteyksissä. Kadulla kävellessä ei tarvitse myöskään pyytää anteeksi jos vahingossa tönäisee jotain tuntematonta ohimennessään.

Ei mulla muuta. Anteeksi.

Uusi alku

Taas minulle tuli se olo. Sama olo kuin joskus... pari vuotta sitten kun loin tämän blogin ja kirjoitin sinne kaksi kertaa.

Haluan blogin.

En tiedä kuka sitä lukee tai kelle asioita kirjoitan, ehkä vain itselleni. Olen kuitenkin joskus nauttinut siitä, joten miksipä sitten ei. Tarvitsen jonkun paikan jonne purkaa mietintöjä ja laittaa kuvia touhuistani. Ne saattaa olla käsitöitä tai ruokaa tai sisustusideoita tai ei.

Aika moni asia on toisin kuin viimeksi; kämppikset ovat vaihtuneet toisiin, vaikka sama sohva ja jaffa-juliste on vielä täällä. Tykkään olla kotona rumissa ja mukavissa vaatteissa, joskus lähden niissä uloskin koska mitäväliä. Kissan lisäksi täällä vierailee usein eräs henkilö H, (niin kuin heila) joka tarttui matkaan vuosi sitten syksyllä pitkän rautalankaväännön jälkeen. Rumista housuista huolimatta.

Kaiken kaikkiaan elämä on heittänyt kuperkeikkaa mutta ihan kaikki ei ehkä pyöri enää silmissä. Mulla on vihdoinkin aikaa ja tilaa aivoissa ajatella jotain muutakin kuin murheita. Niin kuin vaikka:

mitä syön? 

Mulla on omituinen ja epäselvä diabeteksen muoto, jota hoidettiin alkuun 1-tyyppisenä ja insuliinilla jokusen vuoden. Tuotteiden hiilarimäärät on siis tuttuja ja koska jouduin niitä miettimään erittäin tarkkaan, lopetin kaiken ruoasta stressaamisen siinä vaiheessa kun selvisi ettei tautini olekaan ykköstyyppiä. Diagnoosi on yhä epäselvä ja lääkehoitona on nykyään tabletit, mutta ruokavalion ja terveyden suhde on alkanut viime aikoina kiinnostaa. Kaikki karppaus, veganismi ja paleodieetit on mielestäni ihan humpuukia enkä viitsisi tehdä jokapäiväisestä ja nautinnollisesta asiasta itselleni ylimääräistä huolenaihetta, mutta haluaisin saada selvää tietoa siitä mikä on hyvää ruokaa minulle ja samalla ympäristölle. Mitä voin syödä tai olla syömättä hyvällä omallatunnolla?

Tähän asti olen syönyt mielestäni ihan tavallisesti. Syön lihaa ja maitotuotteita, minulla ei ole allergioita tai yliherkkyyksiä, en nirsoile. Juon kahvia ja teetä, joskus nappaan kaveriksi jonkun keksin tai leivoksen tai muun herkun. No karkkia en juurikaan syö ja se on joidenkin mielestä omituista. Mutta jauho+sokeri+voi eri muodoissa on mielestäni parempaa. Välipalaksi syön leipää ja juustoa, lounaat yleensä yliopistolla tai jos laiskottaa saatan laittaa jotain helppoa kotonakin. Olen ihan hyvä tekemään ruokaa, mutta innostus on viime aikoina ollut hukassa. Viime kesän ulkomaanmatkan jälkeen kärsin omituisista mahavaivoista eikä syy koskaan selvinnyt, joten myös sen takia on mielenkiintoista selvitellä ruokavalion vaikutusta kokonaisvaltaiseen oloon. Onhan ihminen psykofyysinen kokonaisuus, eli kaikki vaikuttaa kaikkeen, kroppa ja mieli ja silleen.

Olen jotakuinkin maalta kotoisin ja siksi monia tekemisiäni leimaa maalaisjärki. Syömisessä se näkyy sillä lailla että ruokaa ei heitetä pois. Se mikä kaupasta ostetaan tai metsästä poimitaan, syödään pois. Jämät jalostetaan ja kekseliäisyys on paras mauste. Aiemmin en ole sen kummempia miettinyt minkälaista maitoa kaupasta ostan kahvin sekaan, yleensä halvinta koska olen opiskelija. Mutta nyt ehkä alankin miettiä hieman tarkemmin! Hain tänään kirjastosta nipun kirjoja jotka käsittelevät ruoan ympäristövaikutuksia, lueskelen ne ja katsotaan mihin suuntaan projekti etenee.

Tämä on minulle ihan uudenlainen innostuksen osa-alue, ruoka nimittäin. Ja terveellisyys.